Miksi?

Inhimillisyyden ja ihmismielen ymmärtäminen sekä luonnon kunnioitus on jokaisen toimivan aikakauden perusta. Nobel-palkittu kirjailija F. E. Sillanpää ymmärsi miten ihmisen mieli toimii ja miten ihminen toimii yhteiskunnassa. Nobel-palkinnossa vuonna 1939 nostettiin jalustalle kaksi kirjaa: ”Hurskas kurjuus” ja ”Nuorena nukkunut”. Erityisesti Hurskas kurjuus nostaa esiin Sillanpään kyvyn katsoa asioiden taakse, ja ymmärtää ihmisen mielen kautta tragedioiden taustat. Maailma on muuttunut paljon Sillanpään ajoista, mutta ihmisellä on edelleen samat perustarpeet ja samat tunteet – sama kyky intohimoon, rakkauteen ja suruun.

Sillanpää on ooppera mäkituvan pojasta, joka ponnisti  Nobel-kirjailijaksi dramaattisissa oloissa talvisodan kynnyksellä. Taiteellinen intohimo suisti hänet syviin kriiseihin ja kohotti korkeimpaan kunniaan, jota seurasi henkinen romahdus. Huoli suuresta perheestä ja talouden epävarmuudesta varjosti vapaan kirjailijan kamppailua ihanteidensa puolesta. Sillanpää tunnettiin rehevästä elämänleikistään ja suorasukaisista kannanotoistaan synkkenevän ajan merkkeihin. Mitä kestävää hänen maailmankatsomuksessaan on, mitä suomalaisen luonnonkuvauksen mestari lopulta jätti perintönä jälkeen tuleville polville?

”Minun ehkä vanhentunut käsitykseni
meidän ihmisten keskinäisistä suhteista on se,
että tarvitaan enemmän hyvää tahtoa,
enemmän halua ymmärtää toinen toisiaan
ja enemmän nöyryyttä korkeampien arvojen edessä.”


F. E. Sillanpää, joulusaarna 1948″

Kuva F. E. Sillanpään syntymäkodin edessä kasvavista harjaneilikoista: Vilja Pylsy.