F. E. Sillanpää

F. E. Sillanpää syntyi Hämeenkyrön Kierikkalan kylän Myllykolussa 16.9.1888. Mäkituvan poikana hän pääsi poikkeuksellisesti koulutielle ja ylioppilaaksi 1908 Tampereen Lyseosta. Lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa eivät johtaneet tutkintoon, joten ’joutilas tohtori’ palasi kotiin Hämeenkyrön Töllinmäkeen jouluna 1913.

Sillanpään esikoisromaani Elämä ja aurinko (1916) heijastaa vuosisadan alun luonnontieteiden saavutuksia, Darwinin kehitysopin voittokulkua, Einsteinin suhteellisuusteoriaa ja Ostwaldin monismia. Panteistinen luonnonhurma ja uusi näkemys ihmisen ja luonnon suhteista saivat toteutuksen Sillanpään innoittuneessa tyylitaiteessa.

Sisällissodan koettelemuksia kuvaava romaani Hurskas kurjuus tavoitti jo 1919 kestävän näkemyksen niistä syistä, jotka johtivat maalaisköyhälistön kapinaan 1918. Samaa aihetta Sillanpää kehitteli monissa 1920-luvun novelleissaan ja vielä suuressa romaanissaan Nuorena nukkunut 1931. Siinä näkemys suvun ja aineen rappiosta valmisti tietä hengen kirkastumiselle: nuori Silja Salmelus toteutti hymyillen kohtaloaan keuhkotautiin kuolevana orpona piikatyttönä.

Talonpoikainen maailma saavutti kypsyytensä Sillanpään romaaneissa Miehen tie (1932) ja Ihmiset suviyössä (1934). Samaan aikaan hän esiintyi näkyvästi Nobel-palkintoehdokkaana, ja pitkäaikainen haave toteutui juuri talvisodan alla 1939. Nobel-perusteluissa mainittiin Sillanpään hienostunut tyylitaide, ylittämätön luonnonkuvaus sekä psykonalyyttinen ihmiskuva mm. romaaneissa Hurskas kurjuus ja Nuorena nukkunut.

F. E. Sillanpää avioitui 1916 hämeenkyröläisen palvelustytön Sigrid Salomäen kanssa, perheeseen syntyi kahdeksan lasta.

Sigrid kuoli keuhkokuumeeseen keväällä 1939.

Samana syksynä Sillanpää avioitui sihteerinsä Anna von Hertzenin kanssa.

Nobel-matkan ja Kammion sairaalahoidon jälkeen julkisuuteen astui 1945 muuttunut Sillanpää, kalottipäinen Taata, joka saavutti suuren kansansuosion radion joulusaarnoillaan ja muistelmillaan. F. E. Sillanpää kuoli Helsingissä 3.6.1964 ja haudattiin Sigridin viereen Hämeenkyröön.

Kirjailija F. E. Sillanpään radiomuistelot ja -saarnat olivat oleellinen osa suomalaista joulunviettoa sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. F. E. Sillanpään (1888-1964) joulupakinoita kuultiin radiossa vuosina 1945-1963.  Pakinoissaan Taata kuvaili lapsuutensa joulunviettoa Myllykolun pienessä mökissä. Hän kertoili myös mietteitään joulun uskonnollisesta sanomasta.

”Sen mitä vuodet ovat koonneet voi yksi hetki vapauttaa.”
F. E. Sillanpää, Hurskas kurjuus

Kuvakollaasi: Vilja Pylsy. F. E. Sillanpään kasvokuvat vas. Kuvalähteet: Otava, Aarne Pietinen Otava, Otava. Taustakuva: Vilja Pylsy.